Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kesä, kisat ja J. Karjalainen

 

Stadi-cup on käynnissä. Sadat tytöt valtaavat kentät Kontulasta Käpylään, pistävät pallon pyörimään ja nauttivat pelistä. Pienimmät ottavat ensi kosketuksiaan kuningaspelin saloihin ja isommat taistelevat kunniasta ja mikä tärkeintä pitävät hauskaa. Oli upeeta nähdä ponnarityttöjä kentällä hymyssä suin! Liian usein härmäläinen urheilija vetää ns. Sisulla. Varmaksi en uskalla väittää mutta luulisin pelin sujuvan paremmin kun peli-ilo on mukana, esimerkkejähän löytyy, meidän C-tytöistä Ronaldinhoon.

Maailmanmestaruuskisat lähestyy, on niitä odotettukin. Neljän vuoden välein kesällä koko maailma istahtaa kimpassa kuvaruudun ääreen, lauletaan ja nauretaan, itketään ja halataan. 

Ollaan kimpassa.

Synnyin ja kasvoin Kalliossa ja pienestä pitäen olen viettänyt kesäni Kivinokassa, tästä syystä Ponnarit oli luonnollinen valinta kun viisivuotiaana ilmoitin haluavani pelata futista. Haapaniemen kenttä oli silloin iso hiekkakenttä jossa kesäisin pelattiin kavereiden kanssa futista ja talvisin lätkää, joukkuetreenejä oli Bragulla, Kiviksessä ja vaikka Kallion ala-asteella. 

Kesäisin vietimme viikon leirin Kivinokassa. Leirit olivat hienoja tapahtumia! Nukuimme teltoissa, uitiin, saunottiin, kerrottiin juttuja, iskettiin korttia ja tietenkin pelattiin futista! Alkuviikko treenattiin ja loppuviikosta alkoivat leiripelit. Oltiin Maradonia, Hageja, Baggioita ja Bebetoja. 

Lapsuudenkotini sijaitsi Hämeentie kolmessakymmenessä, ihan Haapista vastapäätä. Aikana jolloin talonmiehet vielä pitivät kadut kondiksessa, sain silloiselta tsilariltamme lahjaksi hänen vanhat jo hieman pelejä nähneet maalivahdin hanskansa. Hanskat olivat Reusch-merkkiset, Kari Laukkasen nimikkokintaat. Innostuin maalivahtina olemisesta niin että sinä kesänä pelasin leiripelit tolppien välissä. Pikkupojan innokkuus yhdistettynä liian suuriin Laukkasiin hellytti valmentajia sen verran että leirin päätteeksi mut palkittiin uusilla Uhlsportin Walter Zengoilla! Zengoista huolimatta musta ei tullut veskaria, rakkaus lajiin on kuitenkin kestänyt niistä ajoista lähtien.

Muistan kuinka yhden leirin päätteeksi jäin venttaamaan faijaa joka töiden jälkeen hakisi mut himaan. Kenttä oli tyhjentynyt, helteen piinaaman nurmen yllä lenteli sudenkorento ja pienessä matkaradiossa J.Karjalainen lauloi lentävänsä kitaralla texasin taivaan alla. Viikon pelien jälkeen vetelin itsekseni pommeja lautaseinään, pomputtelin ja kikkailin, lentelin copa mundialeilla stadin taivaan alla. 

Kohta pääsee taas mökille Kivikseen, metrolla tai fillarilla ja ponnarikamat niskassa. 

Osuvasti siis lauloi J. Silloin reilu kaksikymmentä vuotta sitten: 

”jossain on kuumempaa ja
jossain on suurempaa
Ei tartte selittää
Mitä vikaa on mun
Pienessä maailmassa?
Joo mä kaiken nään.”

Kerran Ponnari, aina Ponnari.

Juhannuksena otetaan vähän happea, sen jälkeen valmistaudutaan Hesa-cupiin jossa tulevaisuuden Messit ja Neymarit ottavat mittaa toisistaan, hymy huulilla ja hampaat irvessä. 

Futis on taitoa, tunnetta, taidetta ja rakkautta. 

Kiitos kaikille meidän koutseille, jojoille, huoltojoukoille, makkaranpaistajille, kuskaajille ja kaikille muille ketkä pistätte aikaa ja energiaa lasten harrastukseen. 

Tehän sen mahdollistatte, taidon, tunteen, taiteen ja rakkauden lajiin!

Siinä se kaikki on, kesä, kisat, kikat ja kaverit!

 

Nähdään kentillä!

-Antti