logo
pystypalkki

VIKTOR ABRAHAM DAMM


Syntynyt 19. syyskuuta 1864 Kaartin kasarmissa Helsingissä
Kuollut 8. joulukuuta 1944 Jaurilassa Helsingin maalaiskunnassa


Viktor Damm esitti kehitteli ajatuksen Helsingin Ponnistus -nimisestä voimistelu- ja urheiluseurasta ja perusti sen yhdessä viiden muun nuoren miehen kanssa
6. syyskuuta vuonna 1887. Hän toimi Ponnistuksen puheenjohtajana vuosina
1887-1904, kutsuttiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1906 ja kunniapuheen-johtajaksi vuonna 1907. Samana vuonna hän vetäytyi käytännön seuratoiminnasta vaikka kiersikin maata SVUL:n palkkaamana "ihmishoidon konsulenttina" ja perusti vuonna 1915 veteraanien veljespiirin Vanhat Ponnistajat eli kutsumanimeltä Tammin pojat. Toiminnan liikuntapolitiikassa hän lopetti jo alle 50 vuotiaana varmasti osin pettyneenä yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sen mukanaan tuomaan toiminnan "raadollisuuteen".

IHMINEN DAMM
Viktor Damm oli tulisieluinen aatteensa ajaja. Todennäköisesti hän ei ollut mikään helppo yhteistyökumppani ja hän ehtikin riitaantua lähes kaikkien aikalaisten aatetovereidensa kanssa. Nämä kaikki kuitenkin poikkeuksetta riidoista huolimatta arvostivat häntä. Hän oli siis varsin tyypillinen näkijä ja toimija. Hän on ollut hyvä puhuja ja valokuvista päätellen ulkonäöltään karismaattinen, palavasilmäinen ja sivistyneen oloinen vaikuttaja.

Dammin isä oli Kaartin aliupseeri Abraham Damm ja äiti mäntsäläläinen Anna Catharina (o.s. Lindström). Isä oli kotoisin Laukaalta ja ajan tavan mukaan hänen nimensä Puttonen oli vaihdettu ruotsinkieliseen nimeen hänen tultuaan armeijan palvelukseen. Viktor Damm käytti myöhemmin edelleen ajan tavan mukaan kirjoitustöissään salanimiä, joista yksi oli paljon puhuvasti ja kantaaottavasti V. Tammiputtonen.

Isä kuoli pojan ollessa neljän vanha ja Viktor jäi perheen ainokaiseksi, äidin pojaksi. On aivan varmaa, että nämä, sekä kasarmilapsuus että isättömyys ja ainoan lapsen rooli vaikuttivat häneen.

Damm oli koulutukseltaan puutarhanhoitaja. Aluksi hän oli kuitenkin töissä Helsingin poliisilaitoksen virkailijana ja sitten vuodesta 1890 Helsingin evankelisluterilaisten seurakuntien vahtimestarina. Hänen elämäntehtävänsä oli edistää työväen eli hänen katsannossaan laajemmin rahvaan hyvinvointia. Henkilönä hän oli kiinnostavasti koulutettuna pikkuvirkamiehenä säätyvallan viimeisinä vuosina säätyläisten ja työläisten välimaastossa. Äidin haaveena oli ollut, että pojasta olisi tullut kansakoulunopettaja, mutta seminaarin pääsykokeissa hänet hylättiin heikon terveyden takia. Tällaisesta miehestä tuli siis suomalaisen kansanliikunnan uranuurtaja.

Vuonna 1895 Damm meni naimisiin Elina Lehtosen (1870-1954) kanssa. Aikaansa nähden aikuisina naimisiin mennyt pariskunta sai viisi lasta, joitten sukunimen Dammit muuttivat vuonna 1906 suomalaisuusaatteen innoittamina Jauriksi.

AJATTELIJA DAMM
Alkuaikojen suomalaiset liikuntavaikuttajat olivat nimenomaan voimistelu-ihmisiä. Heitä kaikkia, Viktor Heikelia, Ivar Wilskmania, Elin Kalliota ja Viktor Dammia, yhdisti juuri voimisteluhenkisyys ja syvä epäilys palkintourheilua kohtaan. Ivar Wilskman, suomalaisen urheilun isä, suhtautui siihen myönteisimmin, Heikel kielteisimmin ja Damm joutui miettimään asioita uudelleen.

Voimistelu, kansanliikunta, oli siis yhteistä, mutta ideologia eri. Viktor Damm oli saanut liikuntakulttuuriherätteen opettajaltaan E.F. Polvianderilta, joka ihannoi lingiläisyyttä. Lingiläisyys oli Ruotsista käsin opittu ajatus "tieteellisestä" lähestymistavasta. Lingiläisyys korosti estetiikan, harmonian, terveysopin ja fysiologian merkitystä. Myös naiset sitoutuivat lingiläisyyteen ja korostivat muun muassa "sairasvoimistelun" eli terveysliikunnan opetuksen tärkeyttä osin siitäkin syystä, että sillä tavalla saatiin naisille lisää ammatteja ja itsenäistymis-mahdollisuuksia. Damm puolestaan halusi saada työmiehen harrastamaan liikuntaa.

Toinen linja oli saksalaista perää oleva pedagoginen kasvatusvoimistelu. Varsinkin Viktor Heikel oli saksalaisella kannalla ja hän kutsui linjaa suomalaiseksi voimisteluksi. Kysymys oli kansan kasvattamisesta.

Ponnistuksen toiminnassa on dammilaisuus näkynyt kautta historian oma-ehtoisuutena. Pyrkimys on aina ollut kasvattaa itse, omasta keskuudesta valmentajat, toimia omalla linjalla ja niin, että ihminen olisi voinut toimia Ponnistuksessa lapsesta hautaan asti. Ydin on siis ollut olla kasvattajaseura. Mutta niin paljon kuin Damm vihasikin "rekordiurheilua" halusi hänkin, että suoritukset ovat hyviä, puhtaita ja siis itseasiassa voittoisia. Eli siis kasvatuksen toinen puoli on kuin onkin kilpailu. Damm kehitteli myös monenlaisia vaihtoehtoisia palkitsemisjärjestelmiä, joista olympialaisten moniotteluiden urheilukuninkuudesta kilpailtiin 1910 -luvulle asti.

DAMMIN TYÖKALUT
Damm ei ollut yliopistokasvatteja vaan itseoppinut. Hän oli opetellut hallitsemiensa suomen ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa, unkaria, venäjää, viroa ja esperantoa, joten hän pystyi seuraamaan lähinnä ruotsalaista ja saksalaista keskustelua. Mutta englantia hän ei osannut eikä niin ollen pystynyt seuraamaan brittien kilpaurheilun perusteluita eikä amerikkalaista liikunta-kasvatuskeskustelua. Tahko Pihkala sanoo vuonna 1963 Helge Nygrenin Viktor Damm ja hänen ponnistajansa -kirjassa seuraavasti:
-Hän olisi varmaan ällistellyt ja paheksunut...Luther Gulickin vaatimusta,
että "exercise must be interestin"-

Damm korosti kollektiivisuutta voimisteluteorioissaan kollektiivisuutta. Onkin mielenkiintoista arvailla, mikä vaikutus esimerkiksi suoraan, ilman välikäsiä brittiläiseen palloilukulttuuriin tutustumisella olisi voinut olla Dammin ajatteluun.

Damm tutki, kirjoitti ja kehitti teorioita. Ponnistus julkaisi kaksi hänen kirjoittamaansa oppikirjaakin, vuonna 1897 Perustakaa voimisteluseuroja, neuvoja ja mietteitä ja vuonna 1899 aikansa perusteoksen, 250 -sivuisen Työväen voimistelukirja seuroja varten. Hän kirjoitti paljon ja hänen käyttämiään nimimerkkejä olivat Kansalainen ja V. Tammiputtonen,
Tämän lisäksi hän piirsi voimisteluohjelmia sekä rakensi ja suunnitteli laitteita, mutta ei ilmeisesti juurikaan kokeillut niitä.

Tärkein Dammin työkaluista Ponnistuksen ohella oli kuitenkin ajatus liitosta. Naisethan olivat perustaneet valtakunnallisen voimisteluliiton jo vuonna 1896. Miehet yrittivät samaa Ponnistuksen järjestämillä juhlilla Kaisaniemessä vuonna 1900. Eri vaiheiden jälkeen liitto perustettiin lopullisesti vasta vuonna 1906, mutta syntymävuodeksi lasketaan siis vuosi 1900.

Vuoden 1906 -versiossa ei Damm ollut mukana. Hän oli fennomaani, mutta hänen ajatuksensa liitosta oli silti itse asiassa internationalistinen. Hän olisi halunnut mukaan kaikki suomalaiset, asuinmaasta riippumatta. Näin ei käynyt vaan alue rajattiin Suomeen. Tämä oli Dammille suuri pettymys ja varmaankin vaikutti paljon siihen, että hän ikäänkuin luovutti suhteellisen varhaisessa iässä.

Kaikkein tärkein Dammin työkaluista on kuitenkin Helsingin Ponnistus. Se, kuten lapsien pitääkin, on itsenäistynyt ja todennäköisesti monta kertaa tuotti huolta isälleen. Mutta eiköhän tärkeintä ole kuitenkin Dammillekin ollut se, että hänen lataamansa viesti seuran nimen Ponnistus, ponnistelkaa, on mennyt perille. Ihmisten on itsensä tehtävä oma elämänsä ja se voidaan tehdä liitossa muitten kanssa.



viktor damm
Ponnistuksen perustaja, kansanliikunnan tulinen asianajaja Viktor Damm miehuusiässä.
Kuva: UM

viktor damma

Vuonna 1888, vuosi seuran perustamisen jälkeen, seuralla oli jo voimistelujoukkue ja sillä vartavasten hankitut esiintymisasut. Tässä joukkojensa keskellä 24-vuotias Viktor Damm. Suosittu väline oli keppi.
Kuva: VD

ponnistaja
Käsinkirjoitettu Ponnistaja -lehti oli yksi Dammin foorumeista hänen julistustyössään. Etusivu vuodelta 1902.
Kuva: VD

logo
Koristeellinen ensimmäinen logo sisälsi jo tutun tähtielementin.
Kuva: VD

   
sulje